Vihreän tammen varjossa
(Teksti: Pieta Mattila)
Aluksi saavutaan tammen juurelle, ja pysähdytään kuulemaan ja näkemään.
In shadow of a greene oke tree -konsertissa uppoudutaan myöhäisen renessanssin polyfoniaan, jossa melodiat keskustelevat toistensa kanssa kuin kesäpäivän valoa varjoiksi siivilöivät puun lehvät. Ajatukset saavat virrata omaan tahtiin. Leikittelevät aiheet peilautuvat pettymyksen ja surun tunnelmiin sekä koskettaviin ja rauhoittaviin viola da gamban sävyihin. Ohjelma on saanut inspiraatiota toivosta, toivottomuudesta, kuolemasta ja ennen kaikkea elämästä sekä musiikin ihmeellisestä, rönsyävästä elinvoimasta.
Konsertti on saanut nimensä William Byrdin (n. 1540–1623) Whyle that the Sunne with his beames hot -laulun säkeestä. Tässä vuonna 1589 julkaistussa kappaleessa paimen Philon istuu polttavan kuumana päivänä kristallilähteellä vihreän tammen varjossa, ja soittaa pillillään laulua menetetystä rakkaudesta. Myös ohjelman kolme seuraavaa kappaletta ovat lauluja, jotka kertovat sydänsuruista. Ensin satakieli laulaa ja iloitsee vapaudestaan vehreässä lehdossa, mutta kertojan sydän on kahlittu. Seuraavaksi riudutaan rakkaudessa, ja lopulta pyristellään siitä pois.
Konsertti jatkuu ilman sanoituksia jokaisen omien mielikuvien kuljettamana.
William Byrd oli mestarillinen renessanssisäveltäjä ja keskeinen vaikuttaja Englannin musiikkimaailmassa. Hän toimi Chapel Royalin eli kuninkaallisen kirkkokuoron jäsenenä ja urkurina opettajansa, säveltäjä Thomas Tallisin rinnalla.
Byrd työskenteli tehtävässä yli 50 vuotta, minkä aikana hänelle säveltäjänä olivat ovet auki sekä aristokraattien että kirkon suuntaan. Byrd oli itse katolinen, mutta sävelsi kirkollista musiikkia niin latinankielisiin teksteihin kuin englanniksi vastaluodun anglikaanisen kirkon tarpeisiin. Hän sävelsi myös runsaasti maallisia teoksia, kuten vapaasti eteneviä fantasioita gambaconsortille.
Byrdin oppilas Thomas Morley (1557–1602) nimitettiin opettajansa tavoin Chapel Royalin jäseneksi, mitä ennen hän oli työskennellyt urkurina Norwichin ja Lontoon St. Paulin katedraaleissa. Morleytä kiehtoi erityisesti italialainen musiikki madrigaaleineen, ja hän ryhtyikin yhdistämään sävellyksissään italialaista ja Byrdiltä opittua englantilaista tyyliä. Italialaisvaikutteet kuuluvat myös tämän ohjelman kappaleissa - Canzonets to Three Voyces -kokoelman lauluissa ja kahden soittajan surumielisessä Il Lamento -fantasiassa.
Kuten Morleytä, myös John Coprariota (n. 1570 – 1626) kiehtoi italialainen tyyli jopa siinä määrin, että hän ryhtyi käyttämään Cooper-sukunimensä italialaista versiota ilmeisesti sillä seudulla vierailtuaan. Hänen fantasioissaan tuntuu gambistinen ote. Coprario toimi Englannin hovissa luutistina, gambistina ja säveltäjänä vuodesta 1605 eteenpäin, ja hän myös opetti muun muassa tulevaa kuningas Kaarle I:tä sekä tämän veljeä prinssi Henrikiä.
John Jenkins (1592–1678) oli virtuoosi lyyragamban parissa, ja sai kehuja taidoistaan kuninkaaksi nousseelta Kaarle I:ltä. Tuo pieni bassogamba oli suosittu Englannissa 1600-luvun ajan. Uuttera ja vaikeinakin aikoina aktiivinen säveltäjä Jenkins ehti todistaa pitkän elämänsä aikana suuren muutoksen englantilaisessa musiikkikulttuurissa. Itse hän oli omaksunut vaikutteita edellisen sukupolven Coprariolta, Thomas Lupolta ja Orlando Gibbonsilta, ja kehitti gambamusiikkia englantilaisen consortmusiikin kulta-aikana, joka päättyi Englannin sisällissotaan. Kun kuningasvalta palautettiin vuonna 1660, pääsi Jenkins jälleen hovimuusikoksi ja entisen ajan gambaconsortin pariin.
Thomas Lupo ”vanhempi” (1571–1627) oli englantilainen gambisti ja viulisti, jonka italialainen isoisä Ambrosio de Milano oli vuonna 1540 - Byrdin syntymävuonna - tuotu Henrik VIII:n käskystä Englannin hoviin muusikoksi viiden muun gambistin ohella. Kuninkaan pyrkimyksenä oli Englannin musiikkikulttuurin kehittäminen italialaisvaikuttein, ja vähitellen gambamusiikki pääsikin kukoistamaan. Muusikkosuvun vesa Lupo työskenteli hovissa, ja sävelsi elinaikanaan noin 80 gambaconsortkappaletta, joista suurin osa ajoittuu Kaarle I:n aikaan.
Hieman Lupoa ja Coprariota nuorempi Orlando Gibbons (1583–1625) tunnetaan kosketinsoitinteosten ja madrigaalien ohella gambamusiikistaan. Ei tiedetä varmuudella, että oliko Gibbons Byrdin oppilas, mutta ainakin he julkaisivat musiikkia yhdessä Gibbonsin ollessa vasta nuori. Gibbonsilla oli hyvät suhteet hoviin, ja hän toimi Chapel Royalin urkurina vuosina 1605–1625. Tuona aikana hän myös tutustui kollegaansa Thomas Tomkinsiin ja ystävystyi tämän kanssa.
Thomas Tomkins (1572–1656) työskenteli samanaikaisesti Worcesterin katedraalissa ja Chapel Royalissa Lontoossa, ja sävelsi etenkin madrigaaleja, kosketinsoitin- ja consortmusiikkia. Hän sai todennäköisesti opetusta Byrdiltä, ja tiedetään, että hän oli yhteydessä myös Morleyn kanssa, jonka sävellyksiin hän tutustui ja teki niihin reunahuomautuksia. Tomkins pitäytyi myöhäisissäkin teoksissaan renessanssityylissään, vaikka eli pitkälti 1600-luvun puolelle barokin aikaan.
Tomkinsin Ut re mi fa sol la leikittelee kuuden sävelen heksakordin ympärillä. Vanha tuttu asteikko kohoaa ylös ja laskeutuu alas kaiken taustalla, yhtä vääjäämättömästi ja helposti kuin hengitys.
Teksti: Pieta Mattila
Eloisa Consort
Vuonna 2015 perustettu viola da gamba -yhtye Eloisa Consort on vuosien varrella konsertoinut ympäri Suomea. Yhtyeelle on kertynyt festivaaliesiintymisiä mm. Helsinki Early Music Festivalilla, Aurore - Helsingin renessanssimusiikkijuhlilla, Oulun Vanhassa Musiikissa, AboAstrassa, BarokkiKuopiossa ja Rovaniemen KontraPunctum-festivaalilla. Ensemble Nylandian kokoonpanoihin lukeutuva Eloisa Consort on tehnyt yhteistyötä Q Consort- ja The Royal Wind Music -nokkahuiluyhtyeiden sekä sopraano Meeri Pulakan, sopraano Linnéa Sundfær Casserlyn ja mezzosopraano Debi Wongin kanssa. Eloisa Consortilla on käytössään Suomen Kulttuurirahaston omistama viola da gamba -kvintetti.
Lue lisää Eloisasta: www.ensemblenylandia.info/eloisa-consort
KONSERTIN JÄRJESTÄÄ
Café Barock / Kulttuuriyhdistys Ensemble Nylandia ry
Helsingin kaupungin, Musiikin edistämissäätiön ja Taiteen edistämiskeskuksen tuella
Seuraavat Café Barock-konsertit:
Forum Boxissa ma 15.9. klo 19 Ilkka Eronen: Neljä huilua, neljä vuosisataa
Studio Pitkänsillanrannan kotikonsertti pe 10.10. klo 19 Eero Saunamäki: Nokkahuiluguru
Forum Boxissa ma 20.10. klo 19 Duo Vahervuo & Ollberg-Ekman: Paluu juurille
Forum Boxissa la 8.11. klo 19 Jumalten armoilla - antiikin tarinoita ranskalaisin silmin
Júlia Arquillo & Veikko Vallinoja, Oblica Ensemble
Keskiviikkoisin 17.9., 22.10., 19.11. ja 17.12. klo 13 Vanhan musiikin uudet toivot Rikhardinkadun kirjastolla
Liput ja lisätiedot: www.cafebarock.com